Olemme aloittelevia chihuahua -kasvattajia Porista. Koiramme asuvat kanssamme kodinomaisessa ympäristössä ja ovat tärkeä osa perhettämme. Koiramme voivat juoksennella ja leikkiä pellon laidalla sijaitsevalla pihallamme. Lisäksi koiramme pääsevät matkustelemaan mukanamme ja puuhastelemaan muita koirille sopivia asioita. Tarkoituksenamme on kasvattaa pienessä, harrastuksenomaisessa kotikennelissämme terveitä, hyvänluonteisia ja rodunomaisia koiria meille kaikille chihuahuan ystäville. Tavoitteenamme on myös löytää jokaiselle kasvatillemme hyvä ja rakastava koti.

Olemme Suomen Kennelliiton, Satakunnan Seura- ja kääpiökoirayhdistyksen sekä Chihuahua ry:n jäseniä.

Jussi

Kiinnostukseni koiriin syntyi jo lapsena, kun mummulassani Teiskossa oli aina tallikoiria, niiden kaikkien lehmien lisäksi. Kesäisin tuli vietettyä aikaa eläinten kanssa hyvinkin paljon. Teiskosta saapuikin mukanani erään viikon vierailun jälkeen pieni valkoinen kissanpoikanen, joka sai jäädä pitkän taivuttelun jälkeen meille asumaan. Ristimme kissan siskoni kanssa Karviseksi. Tosin jo muutaman vuoden kuluttua lähellä sijaitseva Tampere-Helsinki moottoritie jäi Karvisen viimeiseksi tien ylitykseksi. Karvisen jälkeen meille tuli toinen maatiaiskissa Leevi nimeltään. Kuitenkin hänkin viihtyi ulkona ja samainen moottoritie päätyi hänen kohtalokseen ☹. Kissojen lisäksi meillä oli kääppiöpupu Laku, hän viihtyi asunnossamme vapaana aika-ajoin ja hänen kohtalonsa sinetöi pöytävalaisimen johdon pureminen.

Neljätoista vuotta täyttäessäni ja vaellusleiriltä kotiin palatessani oli suuri yllätys kotona, nimittäin ihka oikea rottweiler Pomo nimeltään. Pomon sateenkaarisillalle siirtymisen jälkeen elin todella monta vuotta ilman eläimiä. Tampereelta Poriin muuttaessani Susannan kanssa yhteen ja tutustuessani chihuahua rotuun löysin sen omani. Aina luulin, että haluan vain isoja koiria, mutten ollut oivaltanut, että paljon isompaa mahtuu pieneen tilaan. Loppukesästä 2014, kun Mymmeli muutti meille tajusin, mitä haluan alkaa tekemään. Voin kertoa, että tämä rotu on vienyt mukanaan jo melkoisen moneen näyttelyyn ja mätsäriin. Ja nyt pikkuhiljaa uppoutumaan jalostuksen syövereihin vaimoni kanssa.

Susanna

Perheessämme on ollut lemmikeitä lähes aina. Sain ensikosketukseni koiriin jo aivan vauvana, sillä perheessämme asui maltankoira, Dino. Dinon menehdyttyä saimme veljeni kanssa hoidokeiksemme seeprapeipposia. Linnut eivät mielestämme olleet lähelläkään nelijalkaista ystävää, niinpä tulimme kerran hevostalleilta kotiin suloisen oranssiraitaisen kissan kanssa, jota emme saaneet kuitenkaan harmiksemme pitää. Onneksi perheeseemme muutti pian isovanhempieni shih tzu -rotuinen koira, Donna. Donnan lennettyä pilven reunalle sydämeeni jäi tyhjä tila omaa pikkuruista koiraa varten.

Vaikka nuorena aikuisena sain asua myös labradorinnoutajan kanssa samassa taloudessa, olen aina kaivannut kotiini pientä hännänhuiskuttujaa. Jokusen koirattoman vuoden jälkeen ostin ensimmäisen chihuahuani vuonna 2009, ja toinen chihuahuamme muutti meille vuonna 2014. Olen onnellinen, että löysin tuon vaativan, mutta niin rakastavan ja rakastettavan rodun. Chihuahualla riittää egoa ja luonnetta. Se on kuin isompikin koira, tosin pikkukoiran koossa.